Sekalukua

En ole pysynyt yhtään lukusuunnitelmassani. Tai siis eihän sellaista ole vielä alkanutkaan (itseasiassa virallisesti vasta maanantaina oli luvut tarkoitus aloittaa), mutta olenkin seilannut pelkän yhden aineen sijasta kaikkea kolmea. Ensin aloitin kemiasta, lisäsin fysiikkaa. Tänää kun ei huvittanut opiskella kumpaakaan, avasin biologian viidennen kurssin kirjan Bioteknologia.

Onkohan tää hyvä vai huono? Toisaalta ajattelen, että parempi niin että luen edes JOTAIN vaikka ihan mitä tahansa pääsykokeisiin liittyvää kun jätän lukematta, mutta ei taida olla hyvästä tälläinen seilailukaan...

Huomenna pitänee päivitellä lukusuunnitelmaa ja saada siitä jotenkin järkevä. Hmh.

Minulla on unelma

Minun unelmani on kasvanut suuremmaksi ja suuremmaksi viime päivinä. Olen antanut itselleni luvan unelmoida, uskon että unelmointi auttaa minua jaksamaan eteenpäin. Tänä vuonna on panostettava erityisesti jaksamiseen, sillä aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet siihen. Minun on jaksettava pääsykokeeseen asti. Sen jälkeen voin romahtaa ja väsyä. Se on ihan ok.

En pysty olla ajattelematta sitä tulosten julkistamispäivää, jolloin Opintopolussa mahdollisesti lukisi

Lääketieteellinen tiedekunta ja HYVÄKSYTTY!

En malta odottaa sitä tunnetta kun voin kertoa sen rakkaimmille ihmisilleni: miesystävälleni, äidilleni ja parhaalle ystävälleni, sillä kukaan näistä ei tiedä haustani yhtään mitään. Ainut joka tietää, on yksi työkaverini, joka hakee lääkikseen myöskin. Olen jo pohtinut miten sen kerron... Olen päättänyt, että sinä päivänä käyn ostamassa oikeaa samppanjaa ja varaan pöydän jostain hienosta ravintolasta. Vien miesystäväni syömään ja kerron hänelle siellä, sillä tiedän sen olevan hänelle yhtä suuri asia kuin minullekin. Mutta ennen kaikkea sen jälkeen on lupa juhlia ja nauttia.

Muuten olen pohtinut, että miten kertoisin sen muille. Voi tietysti olla että vaan puhkean heti tiedon kuultua ja menen niin sekasin että soitan itkunsekaisia puheluita ties minne suuntaan sen suurempia suunnittelematta.

Vaihtoehtoa "ohuelle" kirjeelle ei ole. En voi ajatella niin. Ensi vuonna tähän aikaan minulla on lääkispaikka, ja odotan innolla koulun alkua.

Tämä on osa psyykkausta, jos pudotaan niin pudotaan sitten korkealta. Mutta onneksi ei tarvitse pudota.

Lukujen edistymisestä sen verran, että Kemian 2. kurssi on koluttu 5 kappaleeseen asti, 5. kappaleen tehtävät eivät ole vielä täysin tehtyjä. Aloin myös lueskelemaan Fysiikan 7. kurssia sähkömagnetismia, parin kappaleen jälkeen kuitenkin tajusin, että ehkä olisi paras lukea 6. kurssi Sähkö ensin. Nyt sitä on luettu pari kappaletta iltaisin. Päätin aloittaa "vaikeammasta" päästä, sillä nuo viimeiset kolme kappaletta ovat aina olleet ne haastavimmat. Olen vähän katsellut, että ne kuitenkin on ne kurssit, joista luultavasti tulee tehtävä pääsykokeisiin joten parempi aloittaa joa aikaisemmin että on aikaa varmasti oppia ne.

Vaikka edes ihan vähän - mut joka päivä

Koetan joka päivä mennä hieman eteenpäin. Tänään olen todella todella väsynyt töideni takia, mutta laskin silti 5 tehtävää. Olen lukuaikatauluani edellä (tai oikeastihan se ei ole vielä alkanutkaan) joten ei minulla ole hätää. Mutta haluan että teen jotain vähän joka päivä. Sillä tavalla pääsen eteenpäin enkä jämähdä. Ei käy niin, että no "huomenna sitten". Ei. Silloin en tee sitä ikinä. Kun ylitän sen kynnyksen ja tartun kirjaan edes hetkeksi, niin se on tehty. Voin olla rauhassa ja se on helpompi tehdä taas huomenna!

Paras vuorokauden aika opiskella?

Oletteko huomanneet eroa vuorokaudenajoissa opiskella? Milloin se sujuu parhaiten?

Itse olen nyt huomannut että aamupäivisin on energiaa lukemiseen ja erityisesti laskemiseen. Iltaisin voi sitten hieman enemmän panostaa lukemiseen kun laskemiseen ei enää riitä niin paljoa voimia. Ja joskus se kyllä heittelee aivan päivänkin mukaan.

Ja usein huomaa jos on tehnyt jonkun urheilutreenin, niin sen jälkeen on optimaalinen aika opiskella. Näinhän se kai menee että liikunta auttaa ja parantaa oppimistuloksia :)

Ruokavaliokin auttaisi. Yleensäkin terveelliset elämäntavat. Ruokavalion kanssa on vielä vähän painimista. Sitä pitäisi saada parannettua aika paljonkin. Joskus vaan tuntuu ettei jaksa tehdä ruokaa ja menee sitten helpoimman kautta. Siinäkin voisi tietenkin valikoida. Ennemmin subway kun Hesburger. Tässä vuoden aikana kuitenkin yritän parantaa ruokailutottumukseni sillä en halua että mikään pilaa tätä suoritusta! Kaikki keinot käyttöön.

Mooli 1 paketissa

Jee! Kemian ensimmäinen kurssi on nyt taputeltu. Tehtävät tehty ja samoin muistiinpanot. Se meni yllättävänkin helposti. En kokenut, että siinä olisi ollut mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Rasvat on ainut sellainen asia jota pitää kerrata enemmän myöhemminkin. Mutta se tulee vielä eteen esimerkiksi bilsassakin. Muuten tuntui oikein hyvältä. :)

En koe tarvitsevani palata tähän itse Mooli 1:een enää uudestaan vaan uskon että kaikki tarvittavat asiat tulee sitten kerrattua muissa yhteyksissä. Yllättävän hyvin muistin funktionaalisia ryhmiä, reaktioita ja kaavojen tekemistä, niiden nimeämistä jne...

Tästä on niin mahtavaa jatkaa! Minä pystyn tähän, ihan oikeasti!
Huomenna kemian 2. kurssin kimppuun! :)

Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa

Yksi syy miksi en kerro kellekään läheiselleni hakemisesta on se, että joutuu kuuntelemaan kaikenlaista. Minulla on todella rankkoja kokemuksia eräistä "läheisistä" joiden mielipiteiden tulevaisuudestani ja uratoiveistani annoin vaikuttaa ja yritin muuttaa itseäni sellaiseksi, joka en ollut minä. Nyt kun olen vanhentunut ja viisastunut niin ymmärrän, että oikeasti elät itsellesi elämää ja teet siitä mieluisesi.  Tee asioita joita haluat. Opiskele mitä haluat. Älä anna muiden määritellä sitä, kuka SINÄ olet.

Jotkut voivat yrittää muuttaa sinua ehkä sellaiseksi, joka he itse olisivat halunneet olla. Siirtää pieleen menneet toiveet ja haaveet sinuun. Jotkut ovat kateellisia siitä kuka sinä olet. Jotkut saattavat olla kateellisia tulevasta ammatistasi tai saavutuksestasi. Älä välitä. Et elä heitä varten.

Toteuta unelmasi sillä kuitenkin jäät suremaan niitä muuten myöhemmin. Tämänkin takia päätin vielä hakea lääkikseen. Minun on pakko päästä sisään tai harmittelen muuten koko loppuelämäni että MIKSI en uhrannut vuotta tai muutamaa suurimman unelmani eteen. MIKSI?

Ole rohkeasti se ihminen, joka haluat olla. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että et ole onnellinen, jos yrität olla jotain muuta.

100 tehtävää!

Olen aivan innoissani. Olen tehnyt nyt kolmen päivän aikana MOOLI 1:stä 100 tehtävää eli käynyt läpi 4 ensimmäistä kappaletta! Ja mielelläni! Se ei ole ollut yhtään rasittavaa eikä ahdistavaa vaan olen tehnyt ne oikein innolla!

Ja mä osaan! Tosiaankin. Vaikka nämä onkin ekoja tehtäviä ja helppoja sinänsä niin kyllä tämä vain kasvattaa itsetuntoa :) Pääsee vauhtiin! Alussa on hyvä päästä sellaiselle fiilikselle helpoilla tehtävillä, että kyllä tää menee. Selviän tästä.

Jos heti lyötäisiin naamalle vaikeilla tehtävillä. Et osaa. Senkin luuseri! Niin kyllähän se masentais. Voi siis olla että käyn vain kerran läpi nämä lukion kirjat ja sitten alan koluamaan kaikkea muuta materiaalia.

Lisäksi olen lukenut Ihminen anatomia ja fysiologiaa, ensimmäiset 7 kappaletta iltalukemiseksi. Melkein kappaleen jaksaa illassa lukea ennen kuin hyytyy... Hyvää unilääkettä ;) Jotkut asiat tuntuvat olevan kyllä aikamoista. Hormoneissa on opeteltaa... En tosin tiedä miten tarkkaan ja ulkoa niitä pitäisi opetella lääkiksen pääsykokeesen... Mutta se varmasti selvinnee kun tässä lueskelee.

Ensimmäisät kertaa elämässäni uskon, että kyllä minusta voi tulla lääkäri.  :) Ei tämä ole mitään tähtitiedettä.

Varaslähtö

Teinkin varaslähdön. Teki mieli lukea.  Päätin ensin lukaista Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa ennen elokuuta mutta avasinkin MOOLI 1:sen. Ihan vain huvikseni. Sitten aloin lukeman. Luin 1 ja 2 kappaleen ja huomasin avanneeni myös vihon (vastaostetun!) ja laskimen kaivoin kaapista. Ei aikaakaan kun olin jo laskenut taikka oikeastaan tehnyt 1. kappaleen tehtävät. Sitten aloin häärimään 2. kappaleen tehtävän kimpussa. Voi kuinka onkaan unohtunut asiat! Ihan perusteet. Mutta oi kyllä, sain ne tehtyä. No ajattelette varmaan että eipä ole kummoinen saavutus jos ensimmäisen kurssin ekat tehtävät onnistuvat. No, minulle on. Olen päässyt alkuun ja olen iloinen!

Ekat 2 kappaletta luettu ja 30 tehtävää tehty! JEE! Mutta en lue jos ei innosta. Nyt vaan innostaa, niin kovasti.

Haluan lääkäriksi. Haluan tekemään lääkärin työtä. Haluan lastenlääkäriksi tai erikoistua naistentauteihin ja synnytykseen. Haluan auttaa lapsia ja vanhempia. Haluan elämältä enemmän. Haluan matkustaa. Haluan elää. Haluan että lapsillani on varmempi taloudellinen tulevaisuus kuin minulla oli. En halua kituuttaa minimipalkoilla vaikka silläkin pärjää jotenkin. Olen kokenut sen. Haluan parempaa. Ja tähän kaikkeen vastauksena on että tee hemmetti töitä! Niin paljon, ettei myöhemmin tarvitse katua! Raha ei ole tärkeää, mutta auttaa kummasti elämisessä. Ja mikä parempi, jos sitä tienaa siitä, että haluaa auttaa ihmisiä!

RAUHHH! Voimakarjaisu. Olen pysäyttämätön.

Miten jaan vuoteni lukusuunnitelmalle

Olen tehnyt alustavaa lukusuunnitelmaa. Nyt on jännää kun on niin paljon aikaa jäljellä. Voi rauhassa miettiä mitä haluaa opiskella. "Ensimmäinen" kierros olis  tarkoitus vetää nyt niin että käyn koealueen läpi kirja kirjalta. En tiedä onko se fiksua, mutta tarvitsen sitä että käyn koko alueen läpi, sillä omasta lukioajastani on jo aikaa.  Pakko vähän katsoa, että mitä jo osaan ja mitä en. Lisäksi haluan tehdä kaikki tehtävät. 

Tuolla lukee, että tämä kierros kertaa kaksi, mutta en ole ihan varma teenkö toista kierrosta samanlaista. Voi olla että helpot asiat skippaan (eli esim. varmaan physica 1 ja Mooli 1) kokonaan tai käyn ne hyvin suurpiirteisesti. Ja jos saan kaikki tehtävät kirjoista tehtyä ekalla kierroksella niin sitten vaan kertaan yhden kirjan viikossa ja kun jää muutama viikko sitten aikaa, niin käyn niillä läpi jo vanhoja pääsykokeita ja muita kertaustehtäviä. Ja on minulla myös Valmennuskeskuksen vanhat materiaalit joita varmaan tulen käymään läpi myös.

Näiden "kahden kierroksen" jälkeen jää vielä noin 7-8 viikkoa viimeistelyyn. Joten nyt on hyvin aikaa. Nyt vaan rennosti, ei liian kovalla vauhdilla, ei stressiä niiin aikaa on tehdä vaadittava työ sisäänpääsyyn.

Tuo siis on tuollainen viikkokohtainen suunnitelma, olen tehnyt jo ensimmäisille viikoille myös päiväkohtaisen suunnitelman. Siitä lisää sitten myöhemmin. Ajattelin postata sillä tahdilla että joka viikko ohjelman ja edistymisen ja pohdinnat!

Pelottavaa

Aloitan blogin anonyymisti. En halua jälleen kerran epäonnistua läheisteni edessä. En halua stressata liikaa muiden mielipiteistä, en kuunnella turhia lausahduksia, jotka saattavat kuulua, että "kyllä sä pääset", "älä stressaa" jne...

Koska minä stressaan muutenkin. Ihan tarpeeksi. Viides kerta, viides vuosi kun haluan hakea. En ole kertaakaan päässyt pääsykokeisiin asti. Olen aina lukenut muutaman kuukauden ja sitten hyytynyt. Aina stressistä, antanut periksi. Pienestä asti olen halunnut. Lääkäriksi. Pienenä esittelin itseni tohtorina. Kaikki sukulaiset ja tuttavat tiesivät että jonain päivänä kun minä pääsen lukiosta minusta tulee lääkäri. Niin luulin minäkin. Mutten vielä ole edes lääkiksessä.

Valehtelematta jokainen päivä monen monen vuoden ajan lääkis on pyörinyt mielessä. Se on paikka jonne haluan. En tiedä miksi en ole vielä saanut itseäni sinne. Nyt kun se on vielä kahta vaikeampaakin, niin päätän yrittää. Niin kovasti että voin tulosten julkistamispäivänä iloita sukulaisille, yllätyksenä: "Minusta tulee lääkäri!"

En stressaa. Mutta minua pelottaa. Haluan jaksaa loppuun asti. Haluan lukea ja valmistautua. Haluan pystyä siihen. Sillä tiedän että jos vain kestävyys riittää niin minusta voisi ollakin pääsykokeen läpäisijäksi. Mahdollisesti.

Tarvitsen kuitenkin paikan jonne purkaa fiiliksiäni, jäsennellä edistymistäni ja iloita onnistumisista. Tämä olkoon se paikka. Tiedän että samassa tilanteessa on paljon muitakin siellä teitä, joten olkaamme toistemme tukena!